UFO:sta FO

Nyt se on valmis. Vihdoinkin.



Menekistä en osaa sanoa, koska unohdin taas merkitä kulutetut kerät muistiin, ja neuleen valmistumiseen meni rehellisesti sanottuna... no, kauan. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä, joka on tällä hetkellä toisella puolella Suomea, enkä muista numeroa. Muokkasin mallia jonkin verran, koska lankaa oli niin paljon (vieläkin jäi yksi 50 g:n kerä). Malli on alunperin lyhythihainen. Kaula-aukosta tuli jostain syystä ihan valtavan iso, vaikka olinkin noudattavinani ohjetta aika tarkasti silmämäärien suhteen. Laitoin kaula-aukon "resoriin" (ainaoikeinneuletta) ohutta kuminauhaa muutamaan kerrokseen, mikä selittää tuon rypytyksen. Mutta ratkaisu oli minusta ihan onnistunut (ohjeessakin kyllä sanottiin, että kaulukseen tulee kuminauha, mutta ei se mallin päällä mennyt ihan noin paljon kurttuun). Huomaa muuten, miten langan väri on ihan erilainen sisällä ja ulkona. Kyllä tuosta ihan pitoneule tuli, olen tyytyväinen. Paitsi että kesä meni jo, ei tuota enää tarkene pitää, kun on niin ohut...

Esittelen tässä vielä viime talvena valmistuneita neuleita, jotka ovat taas ajankohtaisia. Eli tein calorimetrin jostain ei-kutittavasta jämäkeinokuitulangasta, jota oli jäänyt korin pohjalle pyörimään. Tämä on ollut paljon käytössä:


Tein myös pipon ja lapaset ohuesta sekoitelangasta, josta äitini on joskus neulonut minulle paidan, josta tykkäsin aikanaan (yläasteella?) ihan hirveästi. Eli aika vanhaa lankaa on. Koska lanka on tosi ohutta, niin pakkasella ei näillä varmaan enää tarkene. Ne sopivat kuitenkin hyvin ihanan kirpakkoihin syyspäiviin. :)



Ihan mahtavaa, pääsin eilen aloittamaan uutta neuletta. :) Teen ulkoilutakin kaveriksi punaisen korvaläppäpipon. Jostain luin, että ne ovat jo menneet pois muodista, mutta eipä tässä tule muotia muutenkaan hirveesti enää seurattua... Pysyvätpähän korvat lämpiminä. :)

Kämmekkäitä

Neuloin viime talvena kahdet kämmekkäät, toiset seiskaveikasta ja toiset jostain kirjavasta jämäsekoitelangasta. Seiskaveikasta tehdyt kutittavat, toiset eivät. Kummistakohan tykkään enemmän..?



Vihreiden kämmekkäiden malli on saanut innoituksensa Ursus-kämmekkäistä. Ohje on kuitenkin muuten omasta päästä (palmikko on erilainen, minun mallissani on peukalo, ja silmien määrä on laskettu sopimaan käsiini). Palmikko on kiva ja pituus on aika hyvä (lämmittävät myös ranteita), mutta kutittava lanka ei ole kivaa. Kokeilin liottaa kämmekkäitä huuhteluainevedessä, mutta lopputulos ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Eli kutittavat edelleen. Onkohan kukaan keksinyt konstia tähän ongelmaan..? Seiskaveikasta olen aikaisemmin neulonut sukkia, mutta ne eivät olekaan ikinä olleet suoraan kosketuksessa ihoon, eli aina olen toisia sukkia pitänyt alla. Minun ei siis kannata tehdä ainakaan pipoa tai kaulahuivia kyseisestä langasta...

Kirjavat kämmekkäät ovat saaneet vaikutteita Marylka-kämmekkäistä, mutta jälleen ohje on muuten tempaistu omasta päästä, eli en ole siis lukenut ohjetta ollenkaan, näin vain kuvan. Ovatko nämä sitten Marylkat vai eivätkö ole, se taitaa olla mielipidekysymys. Malli on kuitenkin ihanan yksinkertainen. Näitä neuloessa pystyin melkein tuntemaan nuotiokahvin tuoksun nenässäni... Vaellusreissulle kämmekkäät eivät ole vielä päässeet, koska tänä kesänä emme käyneet kertaakaan patikoimassa, mutta ensi keväänä sitten...

Syksyn satoa

Hihattimen jälkeen en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Vietin viikon (!) neulomatta ja tein siinä välissä jotain ihan muuta:



Vietin muutaman päivän mökillä äitini kanssa. Löysimme metsästä vattuja, puolukoita ja vähän mustikoitakin. Puolukat olivat vielä osittain hieman raakoja, joten emme viitsineet ihan hirveästi kerätä niitä. Ehtiihän sitä vielä. Vatut sen sijaan olivat jo tippumispisteessä, joten pitihän ne pelastaa. Karviaisia ja viinimarjojakin keräilin pihalta. Kokeilin tehdä vispipuuroa vaihteeksi punaisista ja mustista viinimarjoista, ja hyvää oli. Karviaisista tein piirakan ja loput laitoin hilloutumaan porkkanoiden kanssa köyhän miehen lakkahilloksi.

Perunat ovat muuten tänä vuonna aika reilun kokoisia:


Tämän unohdin viimeeksi esitellä. Kuva on näköjään aika surkea, mutta uutta kuvaa en ihan heti saa, koska kukkanen on noin viidensadan kilometrin päässä kotipuolessa. Se valmistui Fifin seuraksi häihin. Kukan takana on hakaneula.


Mustasta puuvillaneuleesta puuttuu vieläkin hihat. Lanka on kyllä niin ärsyttävän ohutta, että tekisi mieli jättää tekele ufoutumaan korin pohjalle... Olisi niin kiva neuloa jotain muuta, jotain syksyisempää. Toisaalta tiedän, etten saa mielenrauhaa ennen kuin tekele on valmis...

Tässä olisi taas vanhempaa tuotantoa:


Joudun aina uudet farkut ostettuani lyhentämään lahkeita, pätkä kun olen. Lahkeiden palasia on kertynyt aika paljon vuosien saatossa. Näin kerran kaverillani tosi kivan pyykkipoikapussin, joka oli tehty muistaakseni sinivalkoraidallisesta kankaasta. No, vastaavanlaista kangasta minulla ei ollut, mutta farkkujen lahkeitahan riitti, joten tuumasta toimeen vaan. Ja ihan käyttökelpoinen pyykkipoikapussi siitä tuli.

Lopuksi vielä ihanan kesäinen kuva vanhempieni pihassa kukoistavasta auringonkukasta. Se innostui kukkimaan vasta syksyn kynnyksellä.